SKP Pohjanmaa

EHDOKKAAMME OVAT TAVATTAVISSA

REWELL CENTERISSÄ LA 1.4. KLO 10-13!

 

 

TYÖPAIKKOJA, EI SAKKOJA!

 

Joka kuukausi viimeisen vuoden aikana Vaasan kaupunki on maksanut keskimäärin 350 000 euroa osarahoitusta työttömien työnhakijoiden työmarkkinatukiin, joista valtio rahoittaa loppuosan. Tämä tarkoittaa suomeksi sanottuna sitä, että kaupunki maksaa tuon euromäärän kuukausittain ”sakkona” valtiolle siitä hyvästä, että ei ole täyttänyt työllistämisvelvoitettaan, eli antanut työtä työttömille.

 

Kaupungin pitäisi luopua tällaisesta järjettömästä politiikasta. Tuolla summalla voitaisiin työllistää paljon ihmisiä. Raha riittäisi esimerkiksi noin 170:n lähihoitajan tai kirjastovirkailijan kuukausipalkkaan. Tasaisesti eri hallinnonaloille jaettuna se toisi lisää tehoa ja laatua kaupungin palveluihin ja muihin toimintoihin, kun tekeviä käsiä olisi enemmän.

 

Työllistäminen merkitsisi myös huomattavaa helpotusta kaupungin työntekijöille, jotka yrittävät kovista henkilöstösäästöistä huolimatta tehdä vaasalaisille laadukkaita palveluita kouluissa, kirjastoissa, teknisissä hommissa, terveyskeskuksissa ja vaikkapa mopin varressa siivoamassa meidän kaikkien käyttämiä julkisia tiloja.

 

Työpaikkojen luominen toisi itsestään selvästi myös säästöjä, kun yhteiskunnan huollettaviksi joutuneita olisi vähemmän.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

VAASA EI OLE MYYTÄVÄNÄ!

 

 

SKP KUNTAVAALEISSA 2017

 

SKP lähtee kuntavaaleihin tunnuksella: EI MYYTÄVÄNÄ! Menemme vaalikentille talouskurin ja yksityistämisen vastaisten vaatimusten kanssa.

Julkisesti tuotetut laadukkaat palvelut – ei sote- uudistukselle ja yhtiöittämiselle.

 

Lisää asukasdemokratiaa ja avointa epäkaupallista kaupunkitilaa.

 

Kunnissa tarvitaan työllistämisohjelmat pitkäaikaistyöttömyyden alentamiseksi.

 

SKP:n kuntavaaliohjelma

 

 

JÄSENKIRJE 4/2016

 

”Ja miten suuresti ovatkaan muuttuneet historiasta nousevat vaikutteet. Naapuriystävyyden ja solidaarisuuden, kansainvälisyyden sijaan oikeutetaan nyt sotapolitiikkaa ja siihen liittyneitä järjestöjä ja ’sankareita’. Porvaristo käy kiihkeää taistelua historiasta ja kirjoittaa varsinkin lähihistoriaa uudelleen tueksi tavoitteilleen”.

”Historia opettaa yhteiskunnallista optimismia.”

Taisto Sinisalo

SKP(y):n kirjassa Demokratia, sosialismi, tulevaisuus (1993)

 

Hyvä toveri!

Vuosi lähestyy loppuaan. Ehkä on syytä avata joitain tämän vuoden asioita. Sipilän oikeistohallituksen politiikka, sen tavoitteet eivät ole jääneet epäselviksi. Leikkauspolitiikan tavoitteena on siirtää yhteiskunnan varoja pois julkisista palveluista. Ennen kaikkea tästä kärsivät työttömät, eläkeläiset, köyhät ihmiset. Toisaalla käydään työehtosopimus oikeuksien kimppuun, kapitalistien ja oikeiston tavoitteena on vahvistaa kapitalistien hegemoniaa työpaikoilla. Sipilän hallituksen kompurointi toiminnassaan, kertoo sen moraalista, ihmisellä ei ole arvoa, vaan voiton maksimoinnilla.

Lähi-idässä käytävät sodat ovat julmuudessaan ja tuhossaan käsittämättömiä. Myös Eurooppa on saanut kokea epätoivoisten ihmisten pakolaistulvat konkreettisesti. Pakolaisten tilannetta ei kyetä ratkaisemaan yhdessä. Ihmisyys on heitetty romukoppaan. Imperialistinen valtataistelu alueen hallinnasta kuvastaa hyvin kapitalistisen järjestelmän historiaa ja todellisuutta. Sota, fasismi ja väkivalta ovat kapitalistisen luokkayhteiskunnan tuotteita ja jatkuvia seuralaisia.

 

Huolestuttavaa on Naton asevoimien keskittäminen Venäjän lähelle, sotaharjoitukset Venäjän rajan tuntumassa ja Venäjän vastaisuuden lisääntyminen. Lännen johtajat korostavat viattomina Venäjän uhan lisääntymistä ja pelaavat omaa peliään kansainvälisessä politiikassa. Kuvittelisi, että nykyinen kansainvälinen tilanne nostaisi esiin aloitteita ja vuoropuhelua kansainvälisen rauhaa ja aseidenriisuntaa sekä asetuotannon lopettamista koskevan konferenssin koolle kutsumiseksi. Sen sijaan asevarustelu ja sotaa lietsova propaganda vain kiihtyy .

Fidel Castro koki henkilökohtaisesti sodan ja väkivallan. Rikkaan perheen lapsena hän olisi voinut valita vauraan elämän. Yhteiskunnallinen herääminen, havainnot ympärillä olevasta yhteiskunnallisesta epäoikeuden mukaisuudesta, köyhyydestä, nälästä, sairauksista, lukutaidottomuudesta, rikollisuudesta, korruptiosta ja hallinnon mädännäisyydestä kasvatti hänestä ja monesta muusta kapinallisen. Näköalat rauhanomaiselle toiminnalle olivat mitättömät. Sen vuoksi valittiin aseellinen taistelu, joka ei olisi menestynyt, ellei se olisi saanut kansan tukea. Fidel Castro oli kiistatta ristiriitainen ihminen, mutta hän asetti oman henkensä ja elämänsä alttiiksi Kuuban kansan paremman tulevaisuuden puolesta.

Niin kuin Taisto Sinisalo kirjoitti, historia opettaa yhteiskunnallista optimismia, meidän kommunistien paikka on olla luomassa tuota optimismia.

 

Hyvää joulua ja rauhantoiminnan uutta vuotta!

Heli Pohjanhovi                            Tapio Hakala

puheenjohtaja                               piirisihteeri