SKP Pohjanmaa

VUODEN 2019 EDUSKUNTAVAALIT JA TIEDONANTAJAN TILAAMINEN     

Hyvä toveri!

Koko 1990-luvun aina tähän päivään asti Suomen kaikki hallitukset ovat toteuttaneet porvarillista sisä- ja talouspolitiikkaa. Mikään hallitus ei ole edustanut vasemmistolaista linjaa. Toisin sanoen vasemmisto on sitoutunut porvarilliseen politiikkaan. Tämä näkyi myös viime edustavaalien tuloksessa: oikeisto ja populismi voittivat. Tulevien vaalien jälkeisissä hallitusneuvotteluissa nähdään, jatkaako vasemmisto samalla linjalla. Vasemmiston toiminta on saattanut ihmiset hämmennyksen tilaan, kun on vaikea enää erottaa, mikä on oikeistolaista ja mikä vasemmistolaista politiikkaa. Tämä on näkynyt myös vasemmiston heikkoina vaalituloksina viime vuosina.

Sipilän hallitus ja työnantajat ovat määrätietoisesti hyökänneet työläisiä, työttömiä, eläkeläisiä ja vähävaraisia sekä opiskelijoita vastaan. Kiky-sopimus, sote-yksityistämisprojekti, aktiivimalli ja koulutusleikkaukset, ja nyt viimeksi irtisanomissuojan heikentäminen – nämä kaikki ovat osa työnantajien ja oikeiston suunnitelmia heikentää työsuhdeturvaa, työntekijöiden oikeuksia, työttömyysturvaa ja vähävaraisten ihmisten toimeentuloturvaa. SKP, kommunistit, vastustavat ehdottomasti tällaista politiikkaa.

Vaadimme vasemmistoa pitämään kiinni omasta vaihtoehtoisesta politiikastaan ja kannustamaan ihmiset liikkeelle sen puolesta. Me esitämme koko vasemmiston yhteistä ohjelmaa syvällisten yhteiskunnallisten uudistusten toteuttamiseksi keskeisinä asioina työntekijöiden, työttömien, eläkeläisten, sekä opiskelijoiden aseman parantaminen.

Rohkeasti ehdokkaaksi!

Tulevissa eduskuntavaaleissa SKP asettaa omat ehdokaslistansa. Vaalit ovat meille tilaisuus esitellä omaa, tinkimättömän vasemmistolaista vaihtoehtoamme porvarilliselle, työntekijöiden oikeuksia ja vähävaraisten toimeentuloa heikentävälle politiikalle.

SKP:n Pohjanmaan piirijärjestön piirikomitea pyytää sinua asettumaan rohkeasti vaaliehdokkaaksi. Listoillemme voi tulla mukaan myös sitoutumattomana. Voit ilmoittaa ehdokkuudestasi piirisihteerille osoitteeseen tapiohakala@hotmail.com

Lehdellämme on uusi ilme, mutta linja on edelleen marxilainen

Ohessa Tiedonantajan tilauskaavake, jolla voit tilata lehden. Täysin uudistunut Tiedonantaja on 52-sivuinen värikäs paketti täynnä ajankohtaista asiaa, haastatteluita, politiikkaa ja kulttuuria. Se ilmestyy kerran kuussa. Lehti on mahdollista tilata myös digilehtenä, kaikki paperilehden tilaajat saavat samaan hintaan oikeuden digiversion lukemiseen.

Toverillisin terveisin

Heli Pohjanhovi, puheenjohtaja                      Tapio Hakala, piirisihteeri

VASTAVIRTAFESTIVAALI 25.8 - 26.8, PAIKKANA ARBIS, DAGMARINKATU 3, HELSINKI

Kansalaisyhteiskunnan erilaiset toimijat; kansalaisjärjestöt, joukkoliikkeet, ay- ja rauhanjärjestöt, poliittiset järjestöt ja yksittäiset aktivistit rakentavat yhdessä tapahtuman, jossa ne itse ottavat oman tilansa ja toimintansa haltuun.

Teemoja tapahtuman erilaisille keskusteluille ja toiminnoille löytyy laidasta laitaan. Yhteistä on voimakas usko yhdessä tekemisen voimaan.

http://vastavirtafest.fi/

https://fi-fi.facebook.com/vastavirtafest/

VAPPU TULEE, ELÄKÖÖN TYÖTÄTEKEVIEN KANSAINVÄLINEN SOLIDAARISUUS!

SKP vaatii politiikkaan muutosta

SKP tulee kampnjoimaan kaduilla ja toreilla 1200 euron perusturvan, 6 tunnin työpäivän ja tasa-arvon puolesta. Lapsiperheiden toimeentulon, eläkeläisten ja vanhuksien sekä vähävaraisten oikeuksien puolesta.

Koulutukselle on varmistettava resurssit ja kaikille oikeus koulutukseen.

Suomen on irtauduttava sotilaallisesta yhteistyöstä EUn ja Naton kanssa. On toimittava rauhan puolesta.

Tavoitteiden saavuttamiseksi on rakennettava vasemmiston yhteinen kapitalismin vastainen ohjelma.

KOMMUNISTIT OSALLISTUVAT JA JÄRJESTÄVÄT MIELENOSOITUKSIA JA TILAISUUKSIA YMPÄRI MAAN!

SKP POHJANMAAN KANNANOTTO VAPAAN PALESTIINAN PUOLESTA

Jo riittää 70 vuoden kärsimys, jo riittää 70 vuoden kodittomuus ja pakolaisuus! Kyllä miehityksen päättämiselle ja Palestiinan valtion perustamiselle!

VAASASSA MIELENILMAUS JULKISTEN PALVELUJEN PUOLESTA

Mielenilmauksen olivat kutsuneet koolle JHL:n Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan yhdistykset lauantaina 17.2. Mielenilmaus osui sikäli huonoon ajankohtaan, että JHL:n edustajisto oli jo hyväksynyt suuren osan kunta-alan työehtosopimuksista torstaina. Auki on vielä yksityisen puolen neuvotteluja, jotka ovat paljon vaikeampia kuin julkisella puolella. Nyt on tavoitteena joka alalla sama palkka samasta työstä. Se ei yksityisen puolen varhaiskasvatuksessa toteudu. JHL:n mielenilmaus Vaasassa on harvinaista ja kertonee kasvavasta huolesta julkisten palvelujen säilymisestä ja työntekijöiden asemasta. Tähän liittyy vahvasti sote ja maakuntauudistus, sekä niiden vaikutus työmarkkinajärjestelmään ja palvelujen tasavertaiseen saatavuuteen. Tapahtumassa ei näkynyt eikä kuulunut kritiikkiä hyväksyttyä työehtosopimuksia kohtaan, joka hyvin kuvastaa yleistä mielialaa työntekijöiden keskuudessa.  Tapahtumassa arvosteltiin mielipidemuokkausta, missä julkisia palveluja arvostellaan kalliiksi ja tehottomiksi. Tämä nähtiin palvelevan yksityistämisen ja voiton tavoittelun etuja. Erityistä huolta kannetaan kansainvälisten pörssiyhtiöiden vahvasta roolista sote-uudistuksessa. Kaiken kaikkiaan mielenilmaus oli positiivinen tapahtuma.

SKP:n Vaasan osaston puheenjohtaja Tapio Hakala puheenvuorossaan arvosteli voimakkaasti eduskuntavasemmiston sitoutumista oikeistopolitiikkaan ja vaati että vasemmisto ei sitoudu hallituksiin oikeiston kanssa. Hän korosti, että Suomeen on muodostunut elitistinen poliittinen järjestelmä. Toisaalta hän vaati että ammattiyhdistysliike ei mene kikyn kaltaisiin sopimuksiin.

VUODEN PÄÄTTYESSÄ - KOHTI TULEVAA

Vuosi 2017 on päättymässä ja vuosi 2018 on edessä. Ihminen kääntää jälleen sivun elämässään, kaikkialla maailmassa.

Kuluva vuosi heijastaa selkeästi Suomen kapitalistien ja porvarien vahvaa otetta suomalaisesta yhteiskunnasta. Valtamedian trollit ovat muokanneet kansalaisten mielipiteitä. Valta ja tiedonvälitys kulkevat käsi kädessä. Vasemmiston, etenkin kommunistisen liikkeen, esittämä yhteiskunnallinen kritiikki ja kapitalismin vastaiset vaihtoehdot ovat kovan syrjinnän ja vaientamisen kohteina.

Sipilän oikeistohallituksen ja työnantajajärjestöjen politiikka on voimakkaasti hyökännyt olemassa olevaa, esimerkillistä hyvinvointiyhteiskuntaa vastaan. Soten yksityistämisprojekti, kuntien oman palvelutuotannon yhtiöittäminen ja raideliikenteen kilpailuttamishanke pyrkivät romuttamaan julkiset palvelut ja antamaan ne veroja kiertävien suuryritysten hoidettaviksi, kasvattamaan niiden voittoja suomalaisten verorahoilla. Koulutuksen ja opintotukien leikkaaminen vie Suomea kohti kahden kerroksen väen yhteiskuntaa, jossa työläisillä ei ole enää varaa kouluttaa lapsiaan peruskoulua pidemmälle. Ammatillisen koulutuksen taso laskee ja akateeminen tutkimus tapahtuu yhä enemmän yksityisten firmojen rahoituksella ja niiden ehdoilla.

Työnantajapiirit pyrkivät heikentämään työntekijöiden asemaa työehtosopimusjärjestelmän purkamisella, työaikaa pidentämällä ja palkkoja laskemalla. Samaan tavoitteeseen tähtää työttömien aseman vaikeuttaminen. jonka viimeisin vaihe, eduskunnan vastikään hyväksymä ns. aktiivimalli, on johtamassa siihen, että työttömistä muodostuu suoranainen kurjalisto, aivan kuten oli sata vuotta sitten, Suomen itsenäistymisen aikoihin.

Oikeiston ja vihreiden keskuudesta on noussut yhä enemmän esille väite, että halpatyömarkkinoiden synty on väistämätöntä ja myös edullista maan taloudelle. Näkemyksen mukaan on vanhanaikaista pyrkiä siihen, että työstä saatavalla palkalla pitää tulla toimeen. Liian pientä palkkaa paikattaisiin sitten toimeentulotuella, eli valtio maksaisi osan palkasta työnantajan puolesta, tai niin, että työntekijä raataisi parissa kolmessa työpaikassa, Saksan mallin mukaan.

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa näkyy selvästi oikeistohallituksen kädenjälki: Venäjän vastaisuus, Nato-kumppanuus, isäntämaasopimus, sotaharjoitukset Suomen alueella, EU:n puolustusyhteistyö ja asevarustelu. Koko kansainvälisessä tilanteessa on vakavaa vastakkainasettelua ja militarismin vahvistumista.

Vasemmisto, ammattiyhdistysliike ja rauhanliike ovat vaativien haasteiden edessä. Sen vuoksi kommunistit vaativat koko yhteiskunnallista liikettä kokoamaan rivinsä ja aloittamaan laajan joukkoliikkeen ihmisten oikeuksien, rauhan, kansainvälisen solidaarisuuden, aseidenriisunnan ja luonnon puolesta! Ulos porvareiden ummehtuneista huoneista!

Keväällä pidetyt kuntavaalit olivat SKP:lle pettymys. Puolue menetti ääniä ja valtuustopaikkoja. Tämä kehitys ei ole mikään ihme puolueeseen ja sen jäsenistöön kohdistuvan syrjinnän ja julkisuudesta eristämisen vuoksi, emme ole kyenneet murtautumaan ulos tästä vaientamisen ja mustamaalaamisen kehästä. Joka tapauksessa SKP sai Hangossa vaalivoiton ja oman edustajan valtuustoon. Nokialla on edelleen valtuustossa meidän edustajamme.

Meidän on kyettävä rakentamaan yhteistyötä, kehittämään aatteellista ja poliittista työtämme ja saamaan puolueeseen uusia jäseniä. Ensi vuonna SKP:n perustamisesta tulee 100 vuotta! Puolue on koko sen ajan käynyt kovaa kamppailua työtätekevien ja vähävaraisten ihmisten puolesta, koko yhteiskunnan, osaavan työn, rauhan ja kansainvälisen solidaarisuuden puolesta.

Sotaa edeltävä ja sodan aika olivat kommunistien vainoamisen, väkivallan, tappamisen, militarismin ja nationalismin aikaa. Rauha antoi SKP:lle lailliset oikeudet toimia Suomessa. Rauhan aika teki työläisille mahdolliseksi rakentaa Suomea ja vahvistaa itsenäistä politiikkaamme. Olemme 90-luvun alusta saakka joutuneet kamppailemaan noiden saavutusten säilyttämisen puolesta.

Ensi vuonna juhlimme satavuotiasta puoluetta ja jatkamme toimintaa sosiaalisen turvallisuuden, rauhan, luonnon ja sosialismin puolesta. Päätapahtumamme on VASTAVIRTA-FESTIVAALI 25.-26.8. HELSINGISSÄ, ARBIKSELLA JA SKP 100 JUHLAKONSERTTI LAUANTAI ILTANA 25.8.

Kumouksellinen kulkee kansanjoukkojen rinnalla. Kansa on opettajamme ja kadut luentosalejamme: aina voittoon asti!

Toivotamme hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

Heli Pohjanhovi                   Tapio Hakala

Puheenjohtaja                      Piirisihteeri

KÄÄRITÄÄN HIHAT PUOLUEOHJELMAN PÄIVITTÄMISTYÖSSÄ!

Kaikkien tuntema fakta on, että puolueemme tarvitsee uusia jäseniä ja tukijoita. Näitä saadaksemme meidän on erottauduttava selvästi muista vasemmistolaisista ja pienpuolueista. SKP:n on tuotava itsensä esiin todellisena vastavoimana oikeiston ja suurpääoman otteelle, joka yhä enemmän kuristaa Suomen työtätekevien ihmisten elämää.

Meidän on pystyttävä osoittamaan, missä ihmisille valehdellaan – esimerkkinä vaikkapa kestävyysvaje, joka on oikeiston propagandansa tueksi luoma käsite julkisen talouden rappiotilasta.  Siihen nojautuen voidaan perustella menossa olevat laaja-alaiset hyvinvointiyhteiskunnan rapauttamistoimet sekä työväenluokan taistelullaan saavuttamien etujen, ennen kaikkea työehtosopimusjärjestelmän ja työttömyysturvan, purkaminen.

Niin jäsenistön tueksi ja selkärangaksi kuin uusien jäsenten vakuuttamiseksi linjamme oikeudesta ja realistisuudesta tarvitaaan vankkaa tietämystä ja tietämyksen nojaksi opiskelua ja asioiden tutkimista. Nykyisessä tilanteessa on Pohjanmaan kommunistien mielestä nyt paneuduttava toden teolla puolueohjelman päivittämiseen. On luotava tämän päivän käsitteillä puhuva selkeä ja ytimekäs periaateohjelma. Mielestämme tämän pitäisi olla puolueen ja keskuskomitean tärkein ja kiireellisin tehtävä nyt.

Periaateohjelmasta pitää heti alussa käydä ilmi, että SKP on vallankumouksellinen, marxilainen puolue, jonka tavoitteena on sosialistinen yhteiskunta: tuotantotavan muuttaminen sosialistiseksi ja ihmisen riiston lopettaminen. Vallankumouksen tärkeimpiä ehtoja ovat sen  rauhanomaisuus, tietoisuus, päättäväisyys, yhteistyö ja aktiivinen joukkoliike. On torjuttava väkivalta, koska se heikentää vallankumousprosessia ja sosialistisen yhteiskunnan rakentamista. Sosialismissa kommunistinen puolue ei ota itselleen keskitettyä poliittista valtaa. Se on itsenäinen aatteellinen ja poliittinen vaikuttaja muiden puolueiden ja kansalaisjärjestöjen kanssa.

Samoin on tärkeää tuoda heti tiettäväksi, että SKP on osa kansainvälistä kommunistista liikettä, jonka tavoitteena on edistää maailmanrauhaa ja tasa-arvoisuutta sekä maailmaa kattavaa sosialistista vallankumousprosessia ja siirtymistä vähitellen kommunismiin, luokattomaan yhteiskuntaan. Sosialismin rakentamisessa on otettava huomioon reaalisosialismin historian opetukset. On tuotava esiin, mistä johtuu valtioiden ja kulttuuristen ryhmien välinen vastakkainasettelu, joka johtaa sotiin ja pakolaiskriiseihin: ylikansallisen elinkeinoelämän imperialistisesta voitontavoittelusta ja sitä myötäilevästä politiikasta.  

Periaateohjelmaa pitäisi sitten täsmentää toimintaohjelmilla, joita voisivat olla ainakin  ympäristöpoliittinen, kulttuuripoliittinen, työvoimapoliittinen ja rauhantyön ohjelma, mutta ennen kaikkea ja kiireellisimpänä konkreettinen talouspoliittinen ohjelma. Oman selkeän talouspoliittisen linjan avulla kommunistit voisivat haastaa maamme muut yhteiskunnalliset toimijat ja kartoittaa sosialistisen talouden rakennustyötä. Rakentamisen periaatteena on oltava se tosiseikka, että pyrkiminen jatkuvaan kasvuun on mahdotonta, koska maapallon ja sen asukkaiden kestokyvyn rajat on jo ylitetty.

Me jäsenet emme myöskään saa unohtaa yhteiskunnallisten asioiden opiskelua. Tässä voivat DSL:n tukemat erilaiset opintopiirit olla tukena, ja oppimista voitaisiin jatkaa vaikkapa oman piirin nettisivuilla käytävän keskustelun muodossa.  Puolueen tuomisessa tutuksi ihmisille tarvitaan jäsenistön omaa tietoisuutta ja aktiivista julkaisemista. Meidän on muistettava pitää ääntä itsestämme ja ohjelmatyöstämme. On saatava aikaan ytimekäs, turhasta retoriikasta vapaa, tämän päivän ihmisen kieltä puhuva periaateohjelma ja sen rinnalle talouspoliittisen linjamme määrittelevä ohjelma.

SKP:N POHJANMAAN PIIRIN PIIRITOIMIKUNTA 2.11.2017

TYÖN JA PÄÄOMAN RISTIRIITAA EI RATKAISTA ASEILLA!

TIEDONANTAJAFESTIVAALI TAMPEREELLA TUKISTI SUURPÄÄOMAN JA OIKEISTON POLITIIKKAA

Tapahtumaan osallistui kaiken kaikkiaan liki 800 osallistujaa. Työväenmuseo Werstas, mahtavassa, monipuolisessa miljöössä, tarjosi monipuoliset puitteet.

Ensimmäiseksi käsiteltiin valemediaa ja sitä miten vasemmisto voisi mediakentän haasteisiin vastata. Tuon keskustelun yleinen johtopäätös oli, mitä vasemmistolainen media voi tehdä. Se ei voi sortua oikomaan mutkia tai kertomaan perätöntä tietoa. Vasemmistomedia rakentuu faktoille, mutta sen pitää pystyä puhumaan ymmärrettävää kieltä ja rakentamaan faktojen pohjalle muutoksen näköaloja. Pelkkä toteaminen ei riitä.

Toinen keskustelutilaisuus käsitteli palkansaajan kutistunutta kakkua. Pitkään jatkunut palkankorotusten nollalinja on aiheuttanut tilanteen, jossa suuri osa työntekijöistä ei tule palkallaan toimeen. Pidettiin tärkeänä tulevissa työmarkkinaneuvotteluissa olla vaatimassa suuremman osan työn tuloksesta jakamista työntekijöille omistajien sijaan. Myös pidettiin tärkeänä vastustaa median yrityksiä aiheuttaa vastakkainasettelua eri alojen työntekijöiden ja työttömien välille, ainostaan yhteistyön avulla voimme nousta pääoman valtaa vastaan.

Kolmas keskustelutilaisuus käsitteli radikaalin rauhan ristitiitaa - uskontoa, politiikkaa ja populismia. Festivaalin ulkomainen vieras Lorenzo Batisti kannusti luokkatietoisuuteen ja solidaarisuuteen. Hän näki, Marxia lainaten, uskonnon sorretun luokan, kansan, oopiumina. Dosentti Aini Liljakumpu Lapin yliopistosta puhui uskonnosta, sen asemasta ja merkityksestä. Hän totesi, että sinänsä uskonnot eivät ole hyviä tai pahoja, se riippuu siitä, miten sitä halutaan käytännössä soveltaa. Hän myös näki, että eräs tapa millä uskonto voi edistää rauhan työtä, on uskonnon pitäminen erossa politiikasta.

Sotea käsittelevä keskustelutilaisuus oli yksimielinen siitä, että tosiasiallinen syy soteuudistukselle ei ole ollut palveluiden parantaminen tai halventaminen, vaan palvelumarkkinoiden avaaminen ja yksityistäminen. Sotemenot Suomessa ovat vuosittain 20 miljardia euroa. Tähän rahavirtaan moni yksityinen yritys haluaa päästä käsiksi. Tämä merkitsee Suomen julkisen sosiaaliturva- ja terveydenhoitojärjestelmän romuttamista. On vastustettava tällaisia suunnitelmia ja sen sijaan jätettävä peruspalvelut kunnille ja erikoistason osaaminen maakunnille ja vahvistettava palvelujen rahoitusta. Tarvitaan progressiivinen verotus, joka ulotetaan myös pääomatuloihin.

TAVOITTEEKSI RAUHANPOLITIIKKA  JA  ASEIDENRIISUNTA

Suomen poliittinen eliitti on unohtanut historian opetukset. Harjoitettu ulko- ja turvallisuuspolitiikka on sitonut Suomea entistä enemmän lännen sotilaallisiin järjestelmiin ja Natoon. Isäntämaasopimus ja ulkomaisten asevoimien harjoitukset Suomen alueella, ovat vastuutonta ja vaarallista toimintaa. Suomen itsenäinen sisä- ja ulkopolitiikka on menettänyt uskottavuutta sekä merkittäviä taloudellisen yhteistyön ja investointien mahdollisuuksia. Se mitä tapahtui Ukrainassa, on yksi esimerkki siitä, mitä Euroopassa laajemmin tapahtuu. Kysymys on idän ja lännen kapitalistien keskinäisestä markkinasodasta. Tästä kaikesta vaijetaan ja läntinen tiedonvälitys muokkaa kuvaa lännen viattomuudesta ja Venäjän uhasta. On aivan selvää että Suomea vedetään mukaan vaaralliseen politiikkaan. On itsestään selvää, kun Yhdysvallat siirtää asevoimiaan Venäjän rajan tuntumaan, Venäjä ei jää välinpitämättömäksi. Jos sota syttyisi Euroopassa, massiivinen asetekniikka saisi aikaan käsittämätöntä tuhoa kaikkialle, siviiliväestö olisi tämän tuhon keskellä. Missä ovat voittajat? Maailman asemenot olivat viime vuonna 1686 miljardia dollaria. Jos nuo varat suunnattaisiin rauhanomaiseen työhön, olisi sillä valtava merkitys köyhyyden ja nälän poistamiselle, koulutuksen lisäämiselle, ilmaston muutoksen ehkäisemiselle, tasa-arvoiselle maailman taloudelle ja lopettaisi ihmisten paon kotoaan. Viholliskuvien rakentelu toisista valtioista, tai sisäisten uhka kuvien luominen, ennakkoluuloinen syyllisten etsiminen ja sormella osoittelu eivät luo vakautta, vaan kärjistävät ongelmia ja syövät turvallisuutta sekä vievät pohjaa hyvinvoinnilta. Ihmiskunnan suurin vihollinen tässä tilanteessa on välipitämättömyys ja passiivisuus asevarustelua ja militarismia kohtaan.

Tapio Hakala

VAPPUMIETTEITÄ SATAVUOTIAASSA SUOMESSA

Pureva kylmyys oli vastassa lentokentällä, kun saavuin lomamatkalta pari päivää sitten. Kotona villasukat ja kuuma tee lämmittivät suloisesti, mutta mielessä pysyi kylmäävä tunne, kun teetä juodessa lueskelin kotimaan uutisia.

On tulossa vappu, työväen juhla, ja juuri sitä ennen tiedotetaan Rahapajan uudesta Suomi 100 -juhlarahasta seuraavasti: ”Nostalginen Itsenäisyyden vuosikymmenet 1917–1939-juhlaraha avaa hienon, Suomen itsenäisyyden tarinan saavutusten ja voitettujen vaikeuksien kautta kertovan rahasarjan.” Sarjan ensimmäinen raha kuvaa punavankien teloittamista. Suomen sisällissodassa valkoisten käsissä kuoli 7370 punaista teloitettuna, 11652 vankileirillä. Punaisten tai punaisiksi epäiltyjen vangitseminen ja teloittaminen jatkui laajamittaisesti vielä viimeisten taistelijoiden antauduttua. Tätä nyt muistellaan nostalgisesti, eli kaiholla kaivaten.

Rahan suunnittelija puolustautui väittämällä, että hän ei tiennyt, mistä tapahtumista kuvassa oli kyse. Työväen tyttäret ja pojat kyllä sen tietävät. Valkoisen terrorin repimät haavat ovat kulkeneet mukanamme sukupolvesta toiseen eivätkä ne ole vieläkään arpeutuneet.

Sisällissodan syttymisen aikoihin isäni oli 4 ja äitini 2 vuotta. Silloin kaupunkien työväen ja maaseudun torpparien ja muiden maata omistamattomien keskuudessa vallitsi piinaava köyhyys ja kurjuus. Työpäivät saattoivat venyä16-tuntisiksi, työsuojelu, ja sosiaaliturva olivat tuntemattomia. Suomi oli juuri itsenäistynyt Venäjän vallankumouksessa johtoon päässeiden bolsevikkien ansiosta.

Mikäli Suomen porvaristo ei olisi 1917 kesällä vehkeillyt ensin Venäjän silloisen hallituksen kanssa estääkseen sosialistienemmistöisen eduskunnan toiminnan ja sitten, bolsevikkien tultua valtaan, Venäjää vastaan sodassa olevan Saksan kanssa, olisi itsenäistyminen sujunut nopeammin ja ilman verenvuodatusta. Tosin silloin ei olisi itsenäistymisen vaatimaa venäläisten sotilaiden maasta ajamista voitu käyttää savuverhona sodalle, joka masinoitiin oman maan luokkatietoisuuteen heräävää työväenluokkaa vastaan.

V. 1917 sosialistienemmistöinen eduskunta sääti lain kahdeksantuntisesta työpäivästä. Sisällissodan jälkeen työnantajat pyrkivät työaikalain muuttamiseen, lykkäämiseen ja poikkeusten mahdollistamiseen. He olivat sitä mieltä, että lisääntyvä vapaa-aika johti työhaluttomuuteen ja altisti työläiset sosialistiselle kiihotukselle. Lyhyempi työaika jäi kuitenkin voimaan, ja jotkut yritykset ottivat käyttöön erilaisia työväen hyvinvointia lisääviä uudistuksia, lähinnä sitouttaakseen työläisiä ja heikentääkseen ammatillista järjestäytymistä. Sopimukset olivat paikallisia ja usein kahdenvälisiä. Ammattiyhdistysliike olikin heikko ennen kuin työmarkkinoiden valtakunnallinen neuvottelu- ja sopimusjärjestelmä rakennettiin toisen maailmansodan aikana ja jälkeen, kun valtiovalta joutui Neuvostoliiton pelossa lopettamaan vasemmiston väkivaltaiset vainot..

Nyt sata vuotta myöhemmin työnantajapuoli pyrkii palaamaan ajassa taaksepäin ja käyttää tässä välineenään oikeistohallitusta. Elinkeinoelämän keskusliitto on sanoutunut irti sopimusjärjestelmästä, jonka se haluaa kokonaan romuttaa. Työaikaa on pidennetty ja ansiotuloja vähennetty. Halutaan päästä eroon arkipyhistä ja viikonlopun lepoajoista, työssä pitäisi olla 24/7 ilman lisäkorvausta, jos työnantaja niin haluaa. Työttömyysturvaa ja muita sosiaalisia turvaverkkoja ajetaan alas kovalla ryminällä.

Tässä tilanteessa kommunisteilla on paljon tekemistä ja vastuuta. Yksi tärkeimmistä ajettavista asioista on kuuden tunnin työpäivä ansiotasoa laskematta. Sata vuotta kahdeksan tunnin työaikalain voimaan tulon jälkeen on jo aika siirtyä moderniin työaikakäytäntöön.

Isämme ja äitimme taistelivat meille lyhyemmän työajan, oikeuden vuosi- ja sairauslomiin, perhevapaisiin ja lapsilisiin, työttömyysturvaan ja moniin muihin turvallisen elämän ja hyvinvoinnin edellytyksiin. Huutolaispojan ja pumpulitehtaan tytön tyttärellä on ollut heidän ja heidän vanhempiensa työn ja uhrausten ansiosta mahdollisuus koulutukseen, jota he eivät voineet saada, ja siten mahdollisuus hankkia itselleen mieluisa ammatti, kasvattaa lapsensa turvallisesti työttömänäkin, ja jopa matkustaa ulkomaille. Emme saa antaa vanhempiemme työn valua hukkaan, on kerättävä voimat yhteen ja taisteltava työväen hyvinvoinnin puolesta!

Heli Pohjanhovi

EHDOKKAAMME OVAT TAVATTAVISSA

REWELL CENTERISSÄ LA 1.4. KLO 10-13!

TYÖPAIKKOJA, EI SAKKOJA!

Joka kuukausi viimeisen vuoden aikana Vaasan kaupunki on maksanut keskimäärin 350 000 euroa osarahoitusta työttömien työnhakijoiden työmarkkinatukiin, joista valtio rahoittaa loppuosan. Tämä tarkoittaa suomeksi sanottuna sitä, että kaupunki maksaa tuon euromäärän kuukausittain ”sakkona” valtiolle siitä hyvästä, että ei ole täyttänyt työllistämisvelvoitettaan, eli antanut työtä työttömille.

Kaupungin pitäisi luopua tällaisesta järjettömästä politiikasta. Tuolla summalla voitaisiin työllistää paljon ihmisiä. Raha riittäisi esimerkiksi noin 170:n lähihoitajan tai kirjastovirkailijan kuukausipalkkaan. Tasaisesti eri hallinnonaloille jaettuna se toisi lisää tehoa ja laatua kaupungin palveluihin ja muihin toimintoihin, kun tekeviä käsiä olisi enemmän.

Työllistäminen merkitsisi myös huomattavaa helpotusta kaupungin työntekijöille, jotka yrittävät kovista henkilöstösäästöistä huolimatta tehdä vaasalaisille laadukkaita palveluita kouluissa, kirjastoissa, teknisissä hommissa, terveyskeskuksissa ja vaikkapa mopin varressa siivoamassa meidän kaikkien käyttämiä julkisia tiloja.

Työpaikkojen luominen toisi itsestään selvästi myös säästöjä, kun yhteiskunnan huollettaviksi joutuneita olisi vähemmän.

VAASA EI OLE MYYTÄVÄNÄ!

SKP KUNTAVAALEISSA 2017

SKP lähtee kuntavaaleihin tunnuksella: EI MYYTÄVÄNÄ! Menemme vaalikentille talouskurin ja yksityistämisen vastaisten vaatimusten kanssa.

Julkisesti tuotetut laadukkaat palvelut – ei sote- uudistukselle ja yhtiöittämiselle.

Lisää asukasdemokratiaa ja avointa epäkaupallista kaupunkitilaa.

Kunnissa tarvitaan työllistämisohjelmat pitkäaikaistyöttömyyden alentamiseksi.

SKP:n kuntavaaliohjelma

JÄSENKIRJE 4/2016

”Ja miten suuresti ovatkaan muuttuneet historiasta nousevat vaikutteet. Naapuriystävyyden ja solidaarisuuden, kansainvälisyyden sijaan oikeutetaan nyt sotapolitiikkaa ja siihen liittyneitä järjestöjä ja ’sankareita’. Porvaristo käy kiihkeää taistelua historiasta ja kirjoittaa varsinkin lähihistoriaa uudelleen tueksi tavoitteilleen”.

”Historia opettaa yhteiskunnallista optimismia.”

Taisto Sinisalo

SKP(y):n kirjassa Demokratia, sosialismi, tulevaisuus (1993)

Hyvä toveri!

Vuosi lähestyy loppuaan. Ehkä on syytä avata joitain tämän vuoden asioita. Sipilän oikeistohallituksen politiikka, sen tavoitteet eivät ole jääneet epäselviksi. Leikkauspolitiikan tavoitteena on siirtää yhteiskunnan varoja pois julkisista palveluista. Ennen kaikkea tästä kärsivät työttömät, eläkeläiset, köyhät ihmiset. Toisaalla käydään työehtosopimus oikeuksien kimppuun, kapitalistien ja oikeiston tavoitteena on vahvistaa kapitalistien hegemoniaa työpaikoilla. Sipilän hallituksen kompurointi toiminnassaan, kertoo sen moraalista, ihmisellä ei ole arvoa, vaan voiton maksimoinnilla.

Lähi-idässä käytävät sodat ovat julmuudessaan ja tuhossaan käsittämättömiä. Myös Eurooppa on saanut kokea epätoivoisten ihmisten pakolaistulvat konkreettisesti. Pakolaisten tilannetta ei kyetä ratkaisemaan yhdessä. Ihmisyys on heitetty romukoppaan. Imperialistinen valtataistelu alueen hallinnasta kuvastaa hyvin kapitalistisen järjestelmän historiaa ja todellisuutta. Sota, fasismi ja väkivalta ovat kapitalistisen luokkayhteiskunnan tuotteita ja jatkuvia seuralaisia.

Huolestuttavaa on Naton asevoimien keskittäminen Venäjän lähelle, sotaharjoitukset Venäjän rajan tuntumassa ja Venäjän vastaisuuden lisääntyminen. Lännen johtajat korostavat viattomina Venäjän uhan lisääntymistä ja pelaavat omaa peliään kansainvälisessä politiikassa. Kuvittelisi, että nykyinen kansainvälinen tilanne nostaisi esiin aloitteita ja vuoropuhelua kansainvälisen rauhaa ja aseidenriisuntaa sekä asetuotannon lopettamista koskevan konferenssin koolle kutsumiseksi. Sen sijaan asevarustelu ja sotaa lietsova propaganda vain kiihtyy .

Fidel Castro koki henkilökohtaisesti sodan ja väkivallan. Rikkaan perheen lapsena hän olisi voinut valita vauraan elämän. Yhteiskunnallinen herääminen, havainnot ympärillä olevasta yhteiskunnallisesta epäoikeuden mukaisuudesta, köyhyydestä, nälästä, sairauksista, lukutaidottomuudesta, rikollisuudesta, korruptiosta ja hallinnon mädännäisyydestä kasvatti hänestä ja monesta muusta kapinallisen. Näköalat rauhanomaiselle toiminnalle olivat mitättömät. Sen vuoksi valittiin aseellinen taistelu, joka ei olisi menestynyt, ellei se olisi saanut kansan tukea. Fidel Castro oli kiistatta ristiriitainen ihminen, mutta hän asetti oman henkensä ja elämänsä alttiiksi Kuuban kansan paremman tulevaisuuden puolesta.

Niin kuin Taisto Sinisalo kirjoitti, historia opettaa yhteiskunnallista optimismia, meidän kommunistien paikka on olla luomassa tuota optimismia.

Hyvää joulua ja rauhantoiminnan uutta vuotta!

Heli Pohjanhovi                            Tapio Hakala

puheenjohtaja                               piirisihteeri